Valtiohallinnon dokumenteista käy kiistatta ilmi, että Suomen yhdentyminen Euroopan Unioniin (ETA-, EY- ja EU-jäsenyys) tapahtui suunnitelmallisesti ja harkiten valtiojohdon toteuttamina valtio- ja maanpetoksina vuosina 1992 – 1994. Suomi tuolloin myös rikkoi kansainvälisiä sopimuksia, kuten Pariisin rauhansopimusta (-47),
https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1947/1947002020/1947 Valtiosopimukset – FINLEX.
Asetus Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton, Yhdistyneen Kuningaskunnan, Austraalian, Etelä-Afrikan Unionin, Intian, Kanadan, Tsekkoslovakian, Ukrainan Sosialistisen Neuvostotasavallan, Uuden Seelannin sekä Valko-Venäjän Sosialistisen Neuvostotasavallan välisen rauhansopimuksen voimaansaattamisesta.. Sitten kuin Eduskunta on antanut suostumuksensa Suomen ja Sosialististen …www.finlex.fi
, joka on edelleen voimassa.
Suomen perustuslaki turvasi itsenäisen tasavallan kansalaisille perusoikeudet ja yhteiskuntajärjestyksen. Demokratian toteutuminen perustuu perustuslain noudattamiseen ja julkisen hallinnon päätöksenteon avoimuuteen. Korkean valtiojohdon ETA-, EY- ja EU-päätöksentekoon liittyvistä asiakirjoista on kuitenkin suuri määrä julistettu salaisiksi jopa 25 – 100 vuodeksi, joten kansalaisten oli täysin mahdotonta saada tietää, mitä niissä oli sovittu. Olennaisimmat asiat valtiopetosten tarkastelussa ovat:
1. Hallitusmuodon 1 ja 2 pykäliin kirjoitetun kansallisen päätösvallan ja vallan kolmijaon luovuttaminen valtiopetoksella maan rajojen ulkopuolelle vain 2/3 enemmistöllä kansanedustajista 5/6 enemmistön sijasta. Tämä on täydessä ristiriidassa hallitusmuodon 1 ja 2 pykälien kanssa, jotka ovat edelleen muuttamattomina perustuslaissa.
2. Suomen valtiontalouden ja rahapolitiikan päätösvallan luovuttaminen Maastrichtin sopimuksen hyväksymisella (Esko Aho 1992) maan rajojen ulkopuolelle EKP:lle ja Suomen omasta valuutasta luopuminen ilman lakiesitystä ovat valtiopetoksia.
Kaksi sitaattia todistaa nykyisen ja tulevan EY-säädöstön hyväksymisestä jo 18.3.1992. Eduskunnassa 16.3.1992 pidetyssä puheenvuorossa pääministeri Esko Aho sanoi juuri ennen 18.3.1992 pidettyä äänestystä pitämässä puheessa (Eduskunnan pöytäkirja 16.3.1992, sivu 480): “Integraatio on edistynyt ja edennyt Euroopan yhteisössä vaiheittain syventyen ja laajentuen. Maastrichtin sopimuksella jäsenmaat kehittivät yhteisöä uuteen vaiheeseen kohti taloudellista ja poliittista unionia.
Pyrkiessään EY:n jäseneksi Suomi on valmis hyväksymään yhteisön nykyisen säännöstön, Maastrichtin sopimuksen sisällön ja Euroopan unionin päämäärän.” Siis eduskunta hyväksyi liittovaltiokehityksen ja rahaliiton jo jäsenyyshakemuksessa, joka jätettiin kansan selän takana, vaikka puoluejohtajat olivat luvanneet vaalitenteissä, että jäsenyyshakemusta ei tulla jättämään tällä vaalikaudella.
Tästä huolimatta kansanäänestyksessä kansaa kuitenkin informoitiin väittäen, että päätös ei vaikuta Suomen itsenäisyyteen ja että kysymyksessä on löysä kauppapoliittinen yhteistyöliitto.
Perustuslaki 73§ (1994 voimassa olleessa perustuslaissa 67§)
Perustuslain säätämisjärjestys
Ehdotus perustuslain säätämisestä, muuttamisesta tai kumoamisesta taikka perustuslakiin tehtävästä rajatusta poikkeuksesta on toisessa käsittelyssä äänten enemmistöllä hyväksyttävä lepäämään ensimmäisiin eduskuntavaalien jälkeisiin valtiopäiviin. Ehdotus on tuolloin valiokunnan annettua siitä mietintönsä hyväksyttävä asiasisällöltään muuttamattomana täysistunnossa yhden käsittelyn asiana päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.
Ehdotus voidaan kuitenkin julistaa kiireelliseksi päätöksellä, jota on kannattanut vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä. Ehdotusta ei tällöin jätetä lepäämään, ja se voidaan hyväksyä vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä.
Jäsenyyden hyväksyminen laillisessa järjestyksessä oli mahdotonta, kuten edelllä on jo todettu. Tämän selkeän perustuslaillisen esteen kiertämiseksi, sekä kansan harhauttamiseksi tilatunTiitisen komission toimintamallin mukaan toimittaessa joudutaan täysin absurdiin tilanteeseen, kuten selkeästi todistaa seuraava EU-jäsenyyteen liittyvä päätös:
Vajaa kuukausi eduskunnan EU-liittymispäätöksen jälkeen eduskunnassa oli äänestettävänä laki, jonka mukaan EU-parlamenttiin valittujen suomalaisten kansanedustajien tilalle Suomen eduskuntaan kutsutaan varaedustajat.
Tämä EU:iin liittymistä huomattavasti vähämerkityksellisempi ja EU-liittymisestä johtuva päätös edellytti, kuten asia sitten hoidettiin, asian kiireelliseksi julistamista viiden kuudesosan enemmistöllä, perustuslain säätämisjärjestyksessä.
Toinen esimerkki joka paljastaa Tiitisen komitean ja hallituksen, kuten myös perustuslakivaliokunnan kannan perusteelisen järjettömyyden ja perusteluiden onttouden on ajatusleikki: Jos ne valtuudet, jotka näin oltiin valmiita siirtämään EU.n ylikansallisille päätöselimille, olisi haluttu yhtä nopeasti siirtää jollekin kotimaiselle taholle, esim. hallitukselle itselleen olisi tähän tarvittu perustuslain mukainen 5/6 :n enemmistöllä kiireelliseksi julistaminen. Mutta maan ulkopuolelle siirtämisessä siis ei?
Entäpä, jos joku näillä perusteilla olisi aikanaan katsonut voivansa siirtää
Suomen aivan noin vain, perustuslakia rikkomatta, lainsäädäntö-, toimeenpano-ja tuomiovaltaa Neuvostoliitolle?
Perustuslakivaliokunta paholaisen asianajajana. Perustuslakivaliokunnan enemmistön mukaan EU-liittymissopimus oli mahdollista hyväksyä kahden kolmasosan enemmistöllä, hallitusmuodon sisältöä muuttamatta. Tämä siitä huolimatta, että samainen valiokunta oli joutunut toteamaan liittymissopimuksen useiden määräysten ”olevan ristiriidassa Suomen täysivaltaisuutta koskevien Suomen hallitusmuodon 1 ja 2 §:n säännösten kanssa. ”
Perustuslakivaliokunta oli myös 1992 hallituksen selonteosta antamassaan lausunnossa todennut, että EU-jäsenyydestä aiheuteuu eduskunnan lainsäädäntövallasta 37 prosentista 80 prosenttiin siirtyminen EU:n toimivaltaan.
Valiokunta ei siis voi edes vedota tietämättömyyteen tai ymmärtämättömyyteen. Se toimi todistettavasti vakain tuumin ja harkiten. Perustuslakivaliokunnan enemmistön vakain tuumin harkitsijana oli tuolloin mm. valiokunnan puheenjohtajana toiminut, silloinen Kokoomuksen puheenjohtaja, nykyinen Suomen presidentti Sauli Niinistö.
SAVUVERHOKSI KANSANÄÄNESTYS
Edellä on käynyt ilmi, että kovin heppoisin perustein olivat EU-jäsenyyden ajajat asialla. Toki sen tiesivät itsekin ja taustalla vaani pelko joutumisesta lailliseen vastuuseen maanpetoksesta.
Niinpä keksittiin pehkuisten eväiden jatkoksi ottaa mukaan neuvoa-antava kansanäänestys, jotta ikäänkuin saataisiin vastuuta tapahtuneesta siirrettyä kansalle.
Tämä oli tietenkin taas vain uusi petos ja savuverho, jota on käytetty ja edelleen käytetään kritisoijien ja erosta puhuvien kansalaisten hiljentämiseen. Kansalle valehdeltiin, asioita salattiin ja vääristeltiin
Neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämisen perusedellytys: että kansalaiset tietäisivät, mitä äänestyksen kohteena oleva asia sisältää ja merkitsee Tämä ei EU-kansanäänestyksen osalta toteutunut.
Ahon hallitus antoi 13.7.1994 julkisuuteen jokaiseen suomalaiseen kotiin jaettavaksi tarkoitetun neuvoa-antavana kansanäänestystä koskevan tiedotteensa sisällön
Siinä annettiin Euroopan Unionista ja siihen liittymisen seurauksista hallituksen propagandalinjan mukainen, tosiasioita vääristelevä kuva.
Suomen hallitus pyrki siis virallisesti käytössään olevin varoin totuuden vastaisella propagandalla ohjaamaan kansalaisten äänestyskäyttäytymistä.
EU-parlamentin hyväksymä päätöslauselma liittovaltion perustuslain aikaansaamisaikataulusta, samoin kuin EU-parlamentin Unionin institutionaalisia kysymyksiä valmistelevan komitean laatima, parlamentissa tiedoksi merkitty liittovaltion perustuslakiluonnossalattiin ja pimitettiin lähes täydellisesti Suomen tiedotusvälineissä
EU:n komission puheenjohtajana pitkään toimineen Delorsin arvion mukaan noin 80 prosenttia jäsenmaiden lainsäädännöstä perustuu EU:n määräyksiin. Tästä huolimatta jopa väitettiin jäsenyyden lisäävän Suomen itsenäisyyttä. Kansanäänestyksessä muuten kysyttiin liittymishalukkuutta ”…neuvotellun sopimuksen mukaan”. Mikä oli se ”neuvoteltu sopimus”.
Minä en tiennyt. Tiesitkö sinä? Tiesivätkö päättäjät.? Ylipäätään kukaan?
Jos kysymyksessä oli Korfulla juhannuksena 1994 allekirjoitettu liittymissopimus, niin
-se piti sisällään 52 200 sivua sopimustekstiä
-sitä ei ole ilmeisesti koskaan edes käännetty suomeksi.
-eikä se ole missään nähtävillä. Ja jos on, meille on unohdettu kertoa, missä.
Jos kysymys oli Suomen neuvottelemista liittymisehdoista,
-sellaista ei ollut lainkaan, sillä neuvottelut olivat kansanäänestyksen aikaan vielä kesken, erityisesti Suomelle elintärkeän maatalouden osalta.
https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1947/1947002020/1947 Valtiosopimukset – FINLEX.
Asetus Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton, Yhdistyneen Kuningaskunnan, Austraalian, Etelä-Afrikan Unionin, Intian, Kanadan, Tsekkoslovakian, Ukrainan Sosialistisen Neuvostotasavallan, Uuden Seelannin sekä Valko-Venäjän Sosialistisen Neuvostotasavallan välisen rauhansopimuksen voimaansaattamisesta.. Sitten kuin Eduskunta on antanut suostumuksensa Suomen ja Sosialististen …www.finlex.fi
, joka on edelleen voimassa.
Suomen perustuslaki turvasi itsenäisen tasavallan kansalaisille perusoikeudet ja yhteiskuntajärjestyksen. Demokratian toteutuminen perustuu perustuslain noudattamiseen ja julkisen hallinnon päätöksenteon avoimuuteen. Korkean valtiojohdon ETA-, EY- ja EU-päätöksentekoon liittyvistä asiakirjoista on kuitenkin suuri määrä julistettu salaisiksi jopa 25 – 100 vuodeksi, joten kansalaisten oli täysin mahdotonta saada tietää, mitä niissä oli sovittu. Olennaisimmat asiat valtiopetosten tarkastelussa ovat:
1. Hallitusmuodon 1 ja 2 pykäliin kirjoitetun kansallisen päätösvallan ja vallan kolmijaon luovuttaminen valtiopetoksella maan rajojen ulkopuolelle vain 2/3 enemmistöllä kansanedustajista 5/6 enemmistön sijasta. Tämä on täydessä ristiriidassa hallitusmuodon 1 ja 2 pykälien kanssa, jotka ovat edelleen muuttamattomina perustuslaissa.
2. Suomen valtiontalouden ja rahapolitiikan päätösvallan luovuttaminen Maastrichtin sopimuksen hyväksymisella (Esko Aho 1992) maan rajojen ulkopuolelle EKP:lle ja Suomen omasta valuutasta luopuminen ilman lakiesitystä ovat valtiopetoksia.
Kaksi sitaattia todistaa nykyisen ja tulevan EY-säädöstön hyväksymisestä jo 18.3.1992. Eduskunnassa 16.3.1992 pidetyssä puheenvuorossa pääministeri Esko Aho sanoi juuri ennen 18.3.1992 pidettyä äänestystä pitämässä puheessa (Eduskunnan pöytäkirja 16.3.1992, sivu 480): “Integraatio on edistynyt ja edennyt Euroopan yhteisössä vaiheittain syventyen ja laajentuen. Maastrichtin sopimuksella jäsenmaat kehittivät yhteisöä uuteen vaiheeseen kohti taloudellista ja poliittista unionia.
Pyrkiessään EY:n jäseneksi Suomi on valmis hyväksymään yhteisön nykyisen säännöstön, Maastrichtin sopimuksen sisällön ja Euroopan unionin päämäärän.” Siis eduskunta hyväksyi liittovaltiokehityksen ja rahaliiton jo jäsenyyshakemuksessa, joka jätettiin kansan selän takana, vaikka puoluejohtajat olivat luvanneet vaalitenteissä, että jäsenyyshakemusta ei tulla jättämään tällä vaalikaudella.
Tästä huolimatta kansanäänestyksessä kansaa kuitenkin informoitiin väittäen, että päätös ei vaikuta Suomen itsenäisyyteen ja että kysymyksessä on löysä kauppapoliittinen yhteistyöliitto.
Perustuslaki 73§ (1994 voimassa olleessa perustuslaissa 67§)
Perustuslain säätämisjärjestys
Ehdotus perustuslain säätämisestä, muuttamisesta tai kumoamisesta taikka perustuslakiin tehtävästä rajatusta poikkeuksesta on toisessa käsittelyssä äänten enemmistöllä hyväksyttävä lepäämään ensimmäisiin eduskuntavaalien jälkeisiin valtiopäiviin. Ehdotus on tuolloin valiokunnan annettua siitä mietintönsä hyväksyttävä asiasisällöltään muuttamattomana täysistunnossa yhden käsittelyn asiana päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.
Ehdotus voidaan kuitenkin julistaa kiireelliseksi päätöksellä, jota on kannattanut vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä. Ehdotusta ei tällöin jätetä lepäämään, ja se voidaan hyväksyä vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä.
Jäsenyyden hyväksyminen laillisessa järjestyksessä oli mahdotonta, kuten edelllä on jo todettu. Tämän selkeän perustuslaillisen esteen kiertämiseksi, sekä kansan harhauttamiseksi tilatunTiitisen komission toimintamallin mukaan toimittaessa joudutaan täysin absurdiin tilanteeseen, kuten selkeästi todistaa seuraava EU-jäsenyyteen liittyvä päätös:
Vajaa kuukausi eduskunnan EU-liittymispäätöksen jälkeen eduskunnassa oli äänestettävänä laki, jonka mukaan EU-parlamenttiin valittujen suomalaisten kansanedustajien tilalle Suomen eduskuntaan kutsutaan varaedustajat.
Tämä EU:iin liittymistä huomattavasti vähämerkityksellisempi ja EU-liittymisestä johtuva päätös edellytti, kuten asia sitten hoidettiin, asian kiireelliseksi julistamista viiden kuudesosan enemmistöllä, perustuslain säätämisjärjestyksessä.
Toinen esimerkki joka paljastaa Tiitisen komitean ja hallituksen, kuten myös perustuslakivaliokunnan kannan perusteelisen järjettömyyden ja perusteluiden onttouden on ajatusleikki: Jos ne valtuudet, jotka näin oltiin valmiita siirtämään EU.n ylikansallisille päätöselimille, olisi haluttu yhtä nopeasti siirtää jollekin kotimaiselle taholle, esim. hallitukselle itselleen olisi tähän tarvittu perustuslain mukainen 5/6 :n enemmistöllä kiireelliseksi julistaminen. Mutta maan ulkopuolelle siirtämisessä siis ei?
Entäpä, jos joku näillä perusteilla olisi aikanaan katsonut voivansa siirtää
Suomen aivan noin vain, perustuslakia rikkomatta, lainsäädäntö-, toimeenpano-ja tuomiovaltaa Neuvostoliitolle?
Perustuslakivaliokunta paholaisen asianajajana. Perustuslakivaliokunnan enemmistön mukaan EU-liittymissopimus oli mahdollista hyväksyä kahden kolmasosan enemmistöllä, hallitusmuodon sisältöä muuttamatta. Tämä siitä huolimatta, että samainen valiokunta oli joutunut toteamaan liittymissopimuksen useiden määräysten ”olevan ristiriidassa Suomen täysivaltaisuutta koskevien Suomen hallitusmuodon 1 ja 2 §:n säännösten kanssa. ”
Perustuslakivaliokunta oli myös 1992 hallituksen selonteosta antamassaan lausunnossa todennut, että EU-jäsenyydestä aiheuteuu eduskunnan lainsäädäntövallasta 37 prosentista 80 prosenttiin siirtyminen EU:n toimivaltaan.
Valiokunta ei siis voi edes vedota tietämättömyyteen tai ymmärtämättömyyteen. Se toimi todistettavasti vakain tuumin ja harkiten. Perustuslakivaliokunnan enemmistön vakain tuumin harkitsijana oli tuolloin mm. valiokunnan puheenjohtajana toiminut, silloinen Kokoomuksen puheenjohtaja, nykyinen Suomen presidentti Sauli Niinistö.
SAVUVERHOKSI KANSANÄÄNESTYS
Edellä on käynyt ilmi, että kovin heppoisin perustein olivat EU-jäsenyyden ajajat asialla. Toki sen tiesivät itsekin ja taustalla vaani pelko joutumisesta lailliseen vastuuseen maanpetoksesta.
Niinpä keksittiin pehkuisten eväiden jatkoksi ottaa mukaan neuvoa-antava kansanäänestys, jotta ikäänkuin saataisiin vastuuta tapahtuneesta siirrettyä kansalle.
Tämä oli tietenkin taas vain uusi petos ja savuverho, jota on käytetty ja edelleen käytetään kritisoijien ja erosta puhuvien kansalaisten hiljentämiseen. Kansalle valehdeltiin, asioita salattiin ja vääristeltiin
Neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämisen perusedellytys: että kansalaiset tietäisivät, mitä äänestyksen kohteena oleva asia sisältää ja merkitsee Tämä ei EU-kansanäänestyksen osalta toteutunut.
Ahon hallitus antoi 13.7.1994 julkisuuteen jokaiseen suomalaiseen kotiin jaettavaksi tarkoitetun neuvoa-antavana kansanäänestystä koskevan tiedotteensa sisällön
Siinä annettiin Euroopan Unionista ja siihen liittymisen seurauksista hallituksen propagandalinjan mukainen, tosiasioita vääristelevä kuva.
Suomen hallitus pyrki siis virallisesti käytössään olevin varoin totuuden vastaisella propagandalla ohjaamaan kansalaisten äänestyskäyttäytymistä.
EU-parlamentin hyväksymä päätöslauselma liittovaltion perustuslain aikaansaamisaikataulusta, samoin kuin EU-parlamentin Unionin institutionaalisia kysymyksiä valmistelevan komitean laatima, parlamentissa tiedoksi merkitty liittovaltion perustuslakiluonnossalattiin ja pimitettiin lähes täydellisesti Suomen tiedotusvälineissä
EU:n komission puheenjohtajana pitkään toimineen Delorsin arvion mukaan noin 80 prosenttia jäsenmaiden lainsäädännöstä perustuu EU:n määräyksiin. Tästä huolimatta jopa väitettiin jäsenyyden lisäävän Suomen itsenäisyyttä. Kansanäänestyksessä muuten kysyttiin liittymishalukkuutta ”…neuvotellun sopimuksen mukaan”. Mikä oli se ”neuvoteltu sopimus”.
Minä en tiennyt. Tiesitkö sinä? Tiesivätkö päättäjät.? Ylipäätään kukaan?
Jos kysymyksessä oli Korfulla juhannuksena 1994 allekirjoitettu liittymissopimus, niin
-se piti sisällään 52 200 sivua sopimustekstiä
-sitä ei ole ilmeisesti koskaan edes käännetty suomeksi.
-eikä se ole missään nähtävillä. Ja jos on, meille on unohdettu kertoa, missä.
Jos kysymys oli Suomen neuvottelemista liittymisehdoista,
-sellaista ei ollut lainkaan, sillä neuvottelut olivat kansanäänestyksen aikaan vielä kesken, erityisesti Suomelle elintärkeän maatalouden osalta.
Kansantuomioistuin 