Kansantuomioistuin

EU-JÄSENYYDEN HYVÄKSYMINEN YKSISELITTEISESTI LAITON

Valtiohallinnon dokumenteista käy kiistatta ilmi, että Suomen yhdentyminen Euroopan Unioniin (ETA-, EY- ja EU-jäsenyys) tapahtui suunnitelmallisesti ja harkiten valtiojohdon toteuttamina valtio- ja maanpetoksiana 1992- 1994. Suomi tuolloin myös rikkoi kansainvälisiä sopimuksia, kuten Pariisin rauhansopimusta (-47), https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1947/1947002020/1947 – Valtiosopimukset – FINLEX

Asetus Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton, Yhdistyneen Kuningaskunnan, Austraalian, Etelä-Afrikan Unionin, Intian, Kanadan, Tsekkoslovakian, Ukrainan Sosialistisen Neuvostotasavallan, Uuden Seelannin sekä Valko-Venäjän Sosialistisen Neuvostotasavallan välisen rauhansopimuksen voimaansaattamisesta.. Sitten kuin Eduskunta on antanut suostumuksensa Suomen ja Sosialististen …
http://www.finlex.fi, joka edelleen on voimassa.

Suomen perustuslaki turvasi itsenäisen tasavallan kansalaisille perusoikeudet ja yhteiskuntajärjestyksen. Demokrtian toteutuminen perustuu perustuslain noudattamiseen ja julkisen hallinnon päätöksenteon avoimuuteen. Korkean valtiojohdon ETA-, EY- ja EU-päätöksentekoon liittyvistä asiakirjoista on kuitenkin suuri määrä julistettu salaisiksi jopa 25- 100 vuodeksi, joten kansalaisten on täysin mahdotonta saada tietää, mitä oli sovittu.

Olennaisimmat asiat valtiopetosten tarkastelussa ovat:

1.Hallitusmuodon 1 ja 2 pykäliin kirjoitetun kansallisen päätäntävallan ja vallan kolmijaon luovuttaminen valtiopetoksella maan rajojen ulkopuolelelle. Tämä on täydessä ristiriidassa hallitusmuodon 1 ja 2 pykälien kanssa, jotka edelleen  ovat muuttamattomina perustuslaissa.

2. Suomen valtiontalouden ja rahapolitiikan päätösvallan luovuttaminen Maastrichtin sopimuksen hyväksymisellä (EskoAho 1992) maan rajojen ulkopuolelle EKP:lle ja Suomen omasta valuutasta luopuminen ilman lakiesitystä ovat valtiopetoksia.

Sitaatti Esko Ahon eduskunnassa 16.3. 1992 pitämästä puheenvuorosta (Eduskunnan pöytäkirja 16.3 1992, sivu 480) todistaa nykyisen ja tulevan EY-säädöstön hyväksymisestä:

”Maastrichtin sopimuksella jäsenmaat kehittivät yhteisöä uuteen vaiheeseen kohti kohti taloudellist ja poliittista unionia. Pyrkiessään EY:n jäseneksi Suomi on valmis hyväksymään yhteisön nykyisen säännöstön, Maastrichtin sopimuksen sisällön  ja Euroopan unionin päämäärän. ”

Eduskunta siis hyväksyi liittovaltiokehotyksen ja rahaliiton jo jäsenyyshakemuksessa, joka jätettiin kansan selän takana. Näin siitä huolimatta, että puoluejohtajat olivat vaalitenteissä luvanneet, ettei jäsenyysanomusta tulla jättämään alkavan vaalikauden aikana. Tästä huolimatta kansaa informoitiin väittäen, että päätös ei vaikuta Suomen itsenäisyyteen ja että kyseessä on ainoastaan löysä kauppapoliittinen yhteistyöliitto, lähinnä vapaakauppa-alue.

Suomen itsenäisyysseuran järjestämässä keskustelutilaisuudessa 17.12. 1992 silloinen oikeusministeri Hannele Pokka luetteli kuusi seikkaa, ” joiden  perusteella EY-jäsenyys on ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa:

1. Lainsäädäntövalta siirtyy lopullisesti Suomen rajojen ulkopuolelle.
2.EY:n oikeuskäytännön mukaan kansallinen laki väistää EY:n normia.
3. EY:n komissio ja kilpailuviranomaiset saavat toimeenpanovaltaa Suomen rajojen sisällä.
4. EY ottaa presidentille kuuluvaa valtaa solmia kansainvälisiä sopimuksia Suomen puolesta.
5.EY-tuomioistuin saa Suomeen ulottuvaa tuomiovaltaa  ja
6.EY:ssä Suomi ei ole enää hallitusmuotoon kirjattu täysivaltainen tasavalta.” (Asiasta uutisoi Helsingin sanomat 17.12. 1992.)

Voiko valtiollisen itsenäisyyden tuhoamista juuri kattavammin kuvailla. Varsinkin, kun tuohon lisätään Maastrichtin sopimuksen edellyttämä  omasta valuuttapolitiikasta ja maksuvälineestä luopuminen rahaliiton myötä.

Tästä huolimatta kansalaisille jaetun tiedotuslehtisessä kansalla vakuutettiin, ettei jäsenyys vaikuta Suomen itsenäisyyteen. Todistelivatpa innokkaimmat niin politiikan kuin tiedotusvälineiden  kentällä jopa jäsenyyden lisäävän tuota itsenäisyyttä. Järjettömän väitteen takana oli oletettavasti ääneen lausumattomana Venäjällä pelottelu, jota käytettiin kautta koko liittymispropagandakampanjan.

Perustuslaki 73§ (1994 voimassa olleessa perustuslaissa 67§)
Perustuslain säätämisjärjestys

Ehdotus perustuslain säätämisestä, muuttamisesta tai kumoamisesta taikka perustuslakiin tehtävästä rajatusta poikkeuksesta on käsiteltävä kahdessa peräkkäisessä eduskunnassa, joista jälkimmäisessä se on hyväksyttävä 2/3 enemmistöllä. Ehdotus on tuolloin valiokuntakäsittelyn jälkeen hyväksyttävä sisällöltään muuttamattomana. Tai ehdotus voidaan julistaa kiireelliseksi ja käsitellä yhdessä eduskunnassa, jolloin sen hyväksymiseen tarvitaan 5/6 enemmistö.

Jäsenyyden hyväksyminen laillisessa järjestyksessä tiedettiin siis mahdottomaksi. Tämän perustuslaillisen esteen kiertämiseksi tilattiin Tiitisen komissio löytämään lainsäädännöstä ”porsaanreikä”.  Kun sellaista ei löytynyt, se tekaistiin. 

Suojelupoliisin entinen päällikkö Seppo Tiitinen valittiin Esko Ahon asettaman komitean johtoon; komitean ainoana tehtävänä oli tehtailla perustelut EU-päätöksen laillisuudelle. Tosiasiassa liittymistä ajavat olivat ylitsekäymättömän esteen edessä: liittymiseen perustuslain vaatimassa järjestyksessä kiireelliseksi julistamisen jälkeen tarvittava 5/6 enemmistöä oli mahdotonta saada. Lisäksi perustuslakia muutettaessa olisi tullut esiin se, mitä missään nimessä ei haluttu kansan tietoon, eli Suomen itsenäisyyden lakkauttaminen EU-jäsenyyden myötä.

Oikeusministeri Pokan esiintuomaan listaamiin ristiriitoihin  jäsenyyden ja perustuslain  välillä  varottiin ottamasta kantaa, paitsi kuitaten ne ”perustuslaillisena saivarteluna”.

Hallituksen ja muun puoluevallan toiveet nöyrästi täyttänyt komitea päätyi esittämään, paitsi EU:iin liittymisen toteuttamista valtiosopimuksena 69 pykälään nojaten 2/3 osan enemmistöllä, myös hallitusmuodon jättämistä voimaan entisen laisena.Tehdessään liittymispäätöksen Tiitisen komitean ja Ahon hallituksen esittämällä tavalla, eduskunta suoritti valtiokaappauksen. Suomen EU-jäsenyys nojaa siis perustuslain vastaisesti syntyneenä laittomaan päätökseen ja on näin ollen Suomen kansaa sitomaton.

Tiitisen komitean toimintamallin mukaan toimittaessa joudutaan täysin absurdiin tilanteeseen, kuten seuraava EU-jäsenyyteen liittyvä päätöskin selkeästi todistaa:

Vajaa kuukausi eduskunnan EU-liittymispäätöksen jälkeen eduskunnassa oli äänestettävänä laki, jonka muaan EU-parlamenttiin valittujen kansanedustajien tilalle eduskuntaan kutsutaan varaedustajat. Tämä liittymistä huomattavasti vähämerkityksellisempi ja ja liittymisestä johtuva päätös edellytti, kuten asia myös hoidettiin, asian kiireelliseksi julistamista ja hyväksymistä 5/6 osan enemmistöllä, perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Toisena perusteluna voi esittää ajatusleikin: jos ne valtuudet, jotka näin oltiin valmiita siirtämään EU:n ylikansallisille, epädemokrattisesti valituille  päätöselimille, olisi haluttu siirtää yhtä nopeasti siirtää kotimaiselle taholle, esim. hallitukselle itselleen olisi tähän tarvittu perustuslain mukainen 5/6 enemmistöllä kiireelliseksi julistaminen. Mutta maan ulkopuolelle siirtämisessä siis ei?

Savuverhoksi kansanäänestysKuten edellä on käynyt ilmi, kovin heppoisin eväin olivat EU-jäsenyyden ajajat asialla. Toki tämän tiesivät itsekin ja taustalla vaani pelko joutumisesta lailliseen edesvastuuseen maanpetoksesta. Niinpä keksittiin niiden pehkuisten eväiden jatkoksi ottaa mukaan neuvoa-antava kansanäänestys, jotta  vastuuta tapahtuneesta saataisiin ikäänkuin siirrettyä kansalle.

Tämä oli tietenkin vain uusi petos ja savuverho, jota käytettiin ja edelleen käytetään liittymisen kritisoijien ja erosta puhuvien kansalaisten hiljentämiseen.

 Neuvoa-antavan kansanäänetyksen perusedellytys on tietenkin se, että kansalaiset tietäisivät, mitä äänestyksen kohteena oleva asia sisältää ja mikä sen merkitys on . Tämä ei EU-kansanäänestyksen osalta toteutunut.

Ahon hallitus antoi julkisuuteen 13.7. 1994  jokaiseen suomalaiseen kotiin jaettavaksi tarkoitetun tiedotteen sisällön. Siinä annettiin Euroopan Unionista ja siihen liittymisen seurauksista hallituksen linjan mukainen, täysin vääristelty kuva. Suomen hallitus sis pyrki verovaroilla kampanjansa rahoittaen ohjaamaan totuudenvastaisella propagandalla  kansalaisten äänestyskäyttäytymistä.

EU-parlamentin hyväksymä päätöslauselma liittovaltion perustuslain aikaansaattamisaikataulusta, samoin kuin EU-parlamentin Unionin institutionaalisia kysymyksiä valmistelevan komitean laatima, parlamentissa tiedoksi merkitty liittovaltion perustuslakiluonnos salattiin ja siitä vaiettiin melkein täydellisesti myös tiedotusvälineissä.