KLEPTOKRATIA VERSUS KANSALAISET
KLEPTOKRATIAN OIREISTO
Facebookissa on kovalla rytinällä kerännyt jäseniä ryhmä, jonka teemana on, että autoilijoiden ryöstämiselle on tultava loppu.
Kannatan. Tosin laajentaisin vähän: Suomen kansalaisten ryöstämiselle on tultava loppu. Mitä meiltä sitten on ryöstetty?
Lyhyt vastus: jokseenkin kaikki.
Vähän pidempi vastaus:
1. Edellisten sukupolvien perintö: itsenäisyys ja vapaus.
2.Perustuslain, joka aikanaan oli Euroopan edistyksellisimpiä, takaamat kansalaisoikeudet. Tiedättekö muuten, että monesta keskeisestä kohdasta ”kansalainen” on poistettu perustuslaistamme kokonaan. Samoin esim. työvoiman valtiollinen erityisuojelu.
3. Oikeusturva. Tämä on aikaansaatu lainsäädännöllä, joka on pala palalta vienyt oikeussuojatoimet kansalaisten ulottamattomiin. Ja taannut päättäjille ja ylimmille virkamiehille syytesuojan. Asian on sitten viimeistellyt poliittiseen ohjaukseen alistunut oikeuslaitos.
4. Omaisuudensuoja. Agenda 2021 ei ole mikään salaliittoteoria. Se on toimintasuunnitelma, jonka noudattamiseen myös meidän päättäjämme ovat (meiltä kysymättä) sitoutuneet. Sen tavoitteista emme ole enää kovinkaan kaukana. Lopullinen tavoitehan on, että me maan matoset emme enää omista mitään. Vrt: Suomen kokonaisveroaste noin 75%, puolisenmiljonaa kansalaista ulosotossa, Saman verran köyhyysrajan alapuolella.
5.Demokraattiset vaikutusmahdollisuudet. Siitä pitävät huolen puoluelait, puoluekuri, vaalivilppi, media ja vaalirahoitus. Ja maan tapa.
6. Sanavapaus. Jos kristillisessä maassa voi joutua poliisitutkintaan siteeraamalla Raamatua, tai demokrattisessa maassa arvostelemalla hallituksen maahanmuutopolitiikkaa, onko maassa silloin sananvapautta, uskonnonvapautta tai demokratiaa?
7. Nyt näyttää, että korona-plandemianvarjolla menevät sitten kokoontumisvapaus, ruumiillinen koskemattomuus, liikkumisvapaus, vapaus osoittaa mieltä…
Tuskin oli vielä kattava lista. Riittäköön nyt aluksi. Tärkeintä on kysyä alistummeko me tähän. Jos emme, meidän on tiedettävä, miten olemme tähän tilanteeseen joutuneet, jotta voimme ryhtyä korjaustoimenpiteisiin.
Kuinka kleptokratia luodaan, osa 1
ME OLEMME JÄTTÄNEET OVET JA IKKUNAT AUKI ROSVOJEN TULLA
Provosoivasti voisi jopa sanoa, että me olemme kerjänneet vaikeuksia. Emmekä turhaan. Nimittäin meidän yhteiskuntajärjestelmämme on niin täynnä valuvikoja, että ihme, kun olemme tännekin asti selvinneet.
Eikä tähän auta äänestäminen. Vuosikymmenet sitä on kokeiltu. Joko olisi aika uskoa. Ei se vaihtamalla parane. Ja vaihtaminenkin on tehty vaikeaksi, lähes mahdottomaksi.
Miettikäähän vähän: jaossa on kymmeniä miljardeja joka vuosi. Jakamassa ovat ihmiset, joilla suurella osalla ei ole juuri muita meriittejä kuin ”ansiokas” ura poliittisena broilerina. Täytteenä vielä muutama TV:stä tuttu.
Periaatteessa noiden rahojen jaosta on sovittu. Oletteko kuulleet ilmaisun ”yhteiskuntasopimimus”? Ja ei, se merkitse sitä systeemiä, jota Juha Sipilä aikoinaan kehtasi tuolla nimellä kunnioittaa. Se ei siis tarkoita, että yhteiskunnan pystyssäpitäjät tekevät enemmän töitä, maksavat enemmän veroja, saavat vastineeksi vähemmän -ja pitävät suunsa kiinni. Otetaan nyt ensin wikipedian antama määritelmä:
”Yhteiskuntasopimus on yleinen eettinen julkisen moraalin yhteiskuntafilosofinen perustelu, jonka mukaan luonnontilassa olevat ihmiset solmivat keskenään sopimuksen, jolla he perustavat valtion. Sopimuksessa määritetään kansalaisten ja valtion oikeudet ja velvollisuudet.”
Eli toisin sanoen: kansalaiset ovat sitoutuneet tiettyihin velvollisuuksiin, kuten noudattamaan yhteiskunnan pelisääntöjä ja maksamaan yhteiskunnan keskeisten toimintojen, kuten esim. terveydenhoito ja koulutus, ylläpitämisestä. Toisaalta sopimukseen kuuluu, että Valtiovalta taas puolestaan kerätyillä verorahoilla pitää huolta yhteiskuntarauhan säilymisestä, palvelujen ja infran toimimisesta ja kansalaisten turvallisuudesta.
On helppo huomata, että Suomessa tämä yhteiskuntasopimus on ollut pahasti epätasapainossa ja pahenevasti sitä, jo pitkään. Kansalaisten velvollisuudet ovat kasvamistaan kasvaneet aina kipurjalle ja sen ylikin. Entä mitä kansalaiset saavat vastikkeena valtiovallalta? Yhä vain vähemmän ja vähemmän.
Kysymys, jonka monet ovatkin esittäneet kuuluu: mihin katoavat nuo yhä kasvavat ja päälle vielä ilman kansan antamaa mandaattia lainatut päälle.
Onko Keski-Euroopan pankkiirien ja finanssikeinottelijoiden tukeminen legitiimi tapa valtiovallan täyttää velvoitteitaan? Miksi ulkoministeriö katsoo hyväksi käyttää melkein miljardin Etiopian vaalien tukemiseen? Tai antaa rahaa hankkeeseen tupakoinnin vähentämiseen Kirgisisassa?
Tiedätte varmaan, miten suuri osuus hyväntekeväisyysjärjestöjen keräämistä varoista päätyy autettaville. Totta, narrasin, kun käytin sanaa ”suuri”. Useinmiten, kun asiaa aletaan tutkia päästään tulokseen, että pieni murto-osa (jos aina sitäkään) päätyy avustuskohteeseen ja loput häviävät auttajien taskuihin, ”kuluihin”.
Jopa ilman suurempaa ilkeämielisyyttäkin mieleen hiipii pakostakin epäilys: toimiikohan valtiollinen ”hyväntekeväisyys” samalla konseptilla. Se selittäisi ainakin sen, miksi päättäjät, joita suomessa vanhusten, lapsiperheiden, työttömien tai vaikkapa omaishoitajien ahdinko ei lainkaan liikuta, muuttuvat jalomielisyyden ja empatian malliesimerkeiksi aina, kun mennään tarpeeksi kauas kotikentältä. Ja sen, miksi ”kehitysyhteistyö”projekteja on jatkettu vuosikymmeniä, siitä huolimatta, että hyötysuhde on aikaa sitten todistettu hyvin pieneksi, jopa miinusmerkkiseksi.
Kuinka kleptokratia luodaan, osa 2
ME KANSALAISET LUOMME KLEPTOKRATIAN
Otsikko on, myönnän, tahallisen provosoiva. Jos kuitenkin haemme syytä siihen, miksi Suomi on vauhdilla palaamassa rosvoparonien ja maaorjuuden aikaan, vain itsemme ulkopuolelta, alamme helposti uskoa myös, että me olemme omassa elämässämme vain katsomon puolella. Ajopuuteoria jyrää.
Jos ajattelemme itseämme uhreina, me jäämme uhreiksi. Myönnettäisiinkö mieluummin suoraan, että olemme tehneet vakavia virheitä. Virheet ovat korjattavissa. Me olemme nukahtaneet ja unohtaneet valvonnan. Me olemme tuudittautuneet siihen, että yhteiskunnan koneisto toimii omillaan, joku muu tietää paremmin.
Ensinmäinen kardinaalimunauksemme on se, että me olemme nostaneet jalustalle tittelit. Esimerkki: mietitäänpä hiukan, meillä on ministereiden kohdalalla korotettu syytekynnys. Miksi ihmeessä? Tässä kohtaa joku yleensä mainitsee poliittisen vastuun. Nykyään jo sentään yleisö huomaa nauraa, Jopa ilman kehotusta.
Toinen kardinaalimunauksemme on ollut se, että olemme jättäneet perustuslain hyllylle pölyttymään, kuin se olisi joku muinaismuisto, jota säilytellään tunnesyistä. Olemme jopa antaneet piirustella siihen kirkkoveneitä ja ukonkuvia. Kuten 1.§:ään lisätty ”Suomi on EU:n jäsen.” Joka on kirkuvassa ristiriidassa saman pykälän alun kanssa: ”Suomi on täysivaltainen tasavalta.” Nyt meidän perustuslaimme ensinmäinen pykälä vakavalla naamalla kertoo, että meidän maamme on täysivaltainen, siis kokonaan omista asioistaan itse päätäntävaltaa käyttävä maa, ja loppuosassa myöntää, että ylintä valtaa pitää EU, jolta noin 80% lainsädännöstä tulee. Ja joka ei voi edes lopettaa kaksi kertaa vuodessa tapahtuvaa kellon viisarien siirtelyä, koska EU ei anna lupaa. Jos me emme ole koko euroopan naurunaihe, meidän pitäisi olla.
Perustuslaki (60. §)mainitsee jotain oleellista tuosta ministerin tittelistä -ja sen haltijoista : ”Ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia.” Lisäksi perustuslaki sanoo yksiselitteisesti: ”Kansalaiset (kirkkovenepiirtelijöiden jäljiltä: ihmiset) ovat yhdenvertaisia lain edessä.”
Tuon ministerien oikeudellisen erikoiskohtelun toi julkisuuteen viime vuoden lopulla, yllättävää kyllä, oikeuskansleri. Tosin eläkkeellä oleva. Tai ehkä ei niinkään yllättävää, sillä maan tapa tuntuu olevan myös se, että virassa vaietaan ja kun päästään eläkkeelle, omertan lakikaan ei enää sido.
Entinen oikeuskansleri Jaakko Jonkka sanoi pitävänsä ministerien korotettua syytekynnystä muinaisjäänteenä ja nykyistä käytäntöä, jossa ministerien virkasyytteitä käsitellään eduskunnassa ongelmallisena vallan kolmijako-opin kannalta. Lainsäädäntövallan, tuomiovallan ja täytäntöönpanovallan pitäisi olla erillään. Tämä on yksi demokratian peruspilareista.
Jonkan kannaotto oli näinä Haavisto-gaten ja useampienkin Marin-gatien aikana tervetullut keskustelun aukaisu. Edellyttäen, että keskustelu jatkuu. Jonkankaan esittämät ratkaisut eivät nimittäin poista keskeisintä ongelmaa: ministerien erikoiskohtelua rikosepäilyn kohdalla.
Jonkan esitys syyteoikeudesta valtakunnansyyttäjälle tai oikeuskanslerille, ei lähimenneisyyden kokemusten valossa, juurikaan muuttaisi olemassaolevaa tilannetta. Ellemme sitten perusta uskoamme siihen, että tulevaisuudessa esim. oikeuskanslerit löytävät selkätankansa jo ennen eläkkeelle siirtymistään.
Todellinen ratkaisu tietenkin olisi se, että lainvastaisesti menetellyt ministeri joutuisi aivan samaan oikeuskäsittelyyn, kuin kaikki muutkin kansalaiset. Ja syyteoikeus olisi vääryyttä kärsineillä kansalaisilla.
Jos oikeusjärjestelmämme ei tuohon taivu, on kansalaisten luotava uusi, perustuslaillinen ja Suomen lakien mukaan toimiva rikostuomioistuin.
Kuinka kleptokratia luodaan, osa 4
RYÖSTÖN INSTRUMENTTI: PUOLUEVALTA
Perustavanlaatuinen valuvika Suomen poliittisessa järjestelmässä tulee esiin jo otsikossa: puolueVALTA. Samoin puhumme vallanpitäjistä. Päättäjistä. Puhumme siis isännistä, kun tarkoitamme niitä, joiden pitäisi olla renkejä.
Ja näinhän rengit haluavat meidän maailmaa hahmottavan. Tämä ei ole demokratiaa. Se on harvainvallan vastahyökkäys kansaa ja demokratiaa vastaan.
Puolueet ovat irtautuneet kansasta ja hylänneet alkuperäisen tehtävänsä kanavoida kansalaismielipide eduskunnassa, hallituksessa ja kunnanvaltuustoissa tehtäviin päätöksiin.
Tällä hetkellä puolueet, joiden tehtävänä olisi päätöksentekovallan säilyttäminen kansalaisten käsissä ja sen puolustaminen taloudellisen vallan käyttäjiä vastaan, edustavatkin nyt etuoikeutettuina valtiota, sen valtarakenteita ja ottavat ohjeensa talouden toimijoilta. Nyt Eu-aikana suurimmaksi osaksi vieläpä Suomen ulkopuolelta.
Renkien vallankaappaus: Puoluelait ja -rahoitus1969)
On helppo vastata kysymykseen, mitä tarkoittaa poliittinen vastuu. Ei tietenkään yhtään mitään. Siitä ovat kansanedustajat pitäneet huolen. Puoluetuen kirjaaminen pouluelakiin vapautti puolueet turhasta kentän kuuntelemisen velvoitteesta. Puoluetuki tippuu säännällisesti puolueiden tilille, vaikka kenttäväki protestina puolueen toimille eroaisi puolueesta viimeiseen mieheen (tietenkin kansanedustajia lukuunottamatta).
Puolueet velvoittavat myös puolueisiin kuulumattoman noin 95% enemmistön kansasta rahoittamaan puolueita. Sen sijaan puoluelaissa puolueet ovat varmistaneet, että niiden haastaminen on lähestulkoon mahdotonta. Sekä vaalijärjestelmä, että rahanjako on säädetty suosimaan puolueita. Puoluelaissa on kielletty esim. puolueisiin sitoutumattomien valitsijayhdistysten edustajien tukeminen, jos nämä onnistuisivat kaikista tielleen asetetuista esteistä huolimatta tulemaan valituksi eduskuntaan.
Puoluelakiin perustuvat kunnallisvaalilaki (1972) ja samalla vuosikymmenellä lakiin kansanedustajainvaaleista jakoivat kansalaiset kahteen eri kastiin: etuoikeutettuihin puolueen jäseniin ja vailla etuoikeuksia oleviin .
Kirsikkana kakun päällä, maksattaa puolue-elitti kansalla myös propagandatoimistonsa. Yle-vero takaa, että puoluelaissa oleva vaatimus puolueiden tasapuolisesta ja yhdenmukaisesta kohtelusta, todellakin koskee -vain ja ainoastaan, puolueita. Mikä esim. vaaliohjelmien aikaan on selkeästi ollut näkyvissä.
Näillä keinoin ovat ”edustajamme” taikoneet pois poliittisen vastuunsa. Toisin kuin silmänkääntötempuissa tässä ei valitettavasti ole kysymys illuusiosta.
Kuinka kleptokratia luodaan, osa 4 b
PUOLUEVALTA: HÖLMÖT JA OPPURTUNISTIT
”Kansalaisten vieraannuttua puolueista ovat niiden jäseniksi jääneet toisaalta ne, jotka puolueiden luonteessa ja yhteiskunnassa tapahtuneista muutoksista huolimatta uskovat ja luottavat puolueensa aatteen ja toiminnan merkitykseen ja tärkeyteen ja pitävät toisarvoisena niiden välillä esiintyvää ristiriitaa, sekä toisaalta ne, joille puoluejäsenyys on välikappale virkauralla etenemiseen tai jonkin muun henkilökohtaisen intressin edistämiseen.”
Näin kirjoitti Ilkka Hakalehto kirjassaan Itsenäisyys vaarassa. Voiko tuota sen osuvammin kuvata.
Väittäisin, että puolueiden jäsenistössä enemmistönä lienevät ne opputunistit. Puoluejohdossa he edustuksensa on jokseenkin 100%. Puolueuskollisissa kannattajissa pääpaino lienee lähinnä noissa, jotka eivät huomaa juhla/vaalipuheiden ja tekojen ammottavaa ristiriitaa. SDP:tä äänestetään, kun se on työläisten puolue ja unohdetaan kätevästi mm. aktiivimalli, Kokoomusta kodin, uskonnon ja isänmaan puolueena, vaikka se koti on koko maailma, uskonto talous ja isänmaa EU.
Tämä puolueiden koostumus sitten mahdollistaa viimeisen naulan lyömisen demokratian ja kansanvallan arkkuun: puoluekurin. Ja puoluekurista johtuen, kansalla ei ole minkäänlaista realistista mahdollisuutta vaikuttaa politiikassa tehtäviin päätöksiin. Ainoa mihin voimme vaikuttaa on neljän vuoden välein pidettävien ”missikisojen” tulokseen. Eli minkänäköisiä puhuvia päitä julkisuudessa on meitä edustavinaan. Paitsi, etteivät useimmat niistä juuri edes puhu mitään. Painavat vain käskettyä nappia.
Kleptokratia tarvitsee kulisseikseen 200 ”kansanedustajaa”. Samaan pääsisimme, kun rehellisesti vain ottaisimme puoluejohdosta yksi tai kaksi. Ja pääsisimme halvemmalla.
Annu Palmu: JURISTINA KEHOTAN SUOMEN KANSAA POHTIMAAN:
MIKSI Suomen kansanedustuslaitos on säätänyt lait, joilla se on antanut:
a) virkamiehille tavallisesta kansasta poikkeavan vahingonkorvauksen (jopa 4 miljoonaa euroa / virkamies) mikäli nämä jaetut ja jaossa olevat geenimanipulaatiopistokset, joiden teho on jo todettu surkeaksi ja haittavaikutukset järkyttäviksi) aiheuttavat heille vakavia haittavaikutuksia,
b) pienentänyt kokeellisia geenimanipulaatiopistoksia suomalaisille antaneiden rikosoikeudellisen vastuun poikkeuksellisen alhaiseksi, tilanteessa, jossa he ovat TAHALLAAN TAI TÖRKEÄN HUOLIMATTOMUUDEN SEURAUKSENA osallistuneet tällaiseen toimintaan, josta on voinut seurata kuolema tai vakava pysyvä terveyshaitta (työkyvyttömyys ja toisten hoidettavaksi ja huolehdittavaksi pysyvästi joutuminen) ????
MIKSI eduskunnassa säädetään tällaisia lakeja, jotka ovat pöyristyttäviä?
Ei tarvitse olla nero tajutakseen, että nämä kaksi lakia osoittavat selvästi sen, että ne henkilöt, jotka suomalaiset ovat äänestäneet eduskuntaan, eivät välitä vähääkään kansalaisten, niiden, jotka ovat heidät tuohon päättävään asemaan äänestäneet, hengestä ja terveydestä, puhumattakaan hyvinvoinnista, koska he suojelevat itseään omalta uskomattomalta toiminnaltaan näillä erityislaeilla.
Presidentti Niinistö, unilukkarimme, on vahvistanut kummatkin lakimuutokset.
Juristina totean teille sellaisen tosiasian, että silloin, kun joku tietoisesti ja tahallaan aiheuttaa toiselle kuoleman tai pysyvän ruumiinvamman, mitkään lait eivät vapauta häntä tästä tahallisen tai törkeän huolimattoman teon vastuusta.
MILLOIN SUOMALAISET HERÄÄVÄT NÄKEMÄÄN JA YMMÄRTÄMÄÄN, MITÄ , PRESIDENTTIMME, HALLITUKSEMME, EDUSKUNTAMME JA ASIOISTA VASTAAVAT TERVEYS- JA HALLINTOVIRKAMIEHET OVAT TEHNEET JA TEKEVÄT HEILLE ????
ps. aina välillä joudun nipistämään itseäni, koska en ole varma näenkö painajaisunta vai seuraanko todellisuutta, joka tapahtuu Suomessa. Nämä ihmiset, jotka ohjaavat tätä toimintaa Suomessa ja saavat tavalliset virkamiehet ja poliitikot ja terveydenhuoltoihmiset, tekemään kaikkea tätä puolestaan ja toimivat kuten kuvasin, ovat pahan vallassa. Nämä maamme johtajat ovat pahan omia. Heillä ei ole enää omaatuntoa eikä sielua, koska he palvelevat kuolemaa ja tuhoa.
SUOMALAISTEN ON EHDOTTOMAN TÄRKEÄÄ HERÄTÄ JA SUOJELLA ITSEÄÄN, RAKKAITAAN JA SUOMEN KANSAA NÄILTÄ KUOLLEILTA SIELUILTA JA HEIDÄN TOIMINNALTAAN.
44 luku
Terveyttä ja turvallisuutta vaarantavista rikoksista
9 a §
Kliinistä lääketutkimusta koskeva rikos
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden kliinisistä lääketutkimuksista ja direktiivin 2001/20/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 536/2014, jäljempänä lääketutkimusasetus, tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti
1) harjoittaa kliinistä lääketutkimusta ilman lääketutkimusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan, 14 artiklan 3 kohdan, 19 artiklan 1 kohdan, 20 artiklan 5 kohdan tai 23 artiklan 1 kohdan nojalla myönnettyä lupaa tai olennaisella tavalla lupaedellytysten vastaisesti,
2) harjoittaa kliinistä lääketutkimusta, vaikka toimivaltainen viranomainen on lääketutkimusasetuksen 77 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti keskeyttänyt kliinisen lääketutkimuksen,
3) laiminlyö lääketutkimusasetuksen 41 tai 42 artiklassa taikka 54 artiklan 2 kohdassa säädetyn velvoitteen kirjata, dokumentoida tai ilmoittaa vakavasta haittatapahtumasta, vakavasta haittavaikutuksesta tai vakavasta odottamattomasta tapahtumasta taikka
4) laiminlyö toteuttaa lääketutkimusasetuksen 54 artiklan mukaiset kiireelliset turvallisuustoimet tutkittavien suojaamiseksi,
siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, kliinistä lääketutkimusta koskevasta rikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Tämän pykälän 1 momentissa rangaistavaksi säädetystä menettelystä tuomitaan rangaistukseen se, jonka velvollisuuksien vastainen teko tai laiminlyönti on. Tätä arvioitaessa on otettava huomioon asianomaisen asema, hänen tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa laatu ja laajuus sekä muutenkin hänen osuutensa lainvastaisen tilan syntyyn ja jatkumiseen.
9 b §
Lääketieteellistä tutkimusta koskeva rikos
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta lääketieteellisestä tutkimuksesta annetun lain vastaisesti
1) harjoittaa lääketieteellistä tutkimusta ilman toimivaltaisen eettisen toimikunnan myönteistä lausuntoa tai olennaisella tavalla lausunnossa asetettujen ehtojen vastaisesti,
2) jatkaa lääketieteellistä tutkimusta vastoin lääketieteellisestä tutkimuksesta annetun lain 3 §:n 6 momentin mukaista lausuntoa tai lausunnossa asetettuja ehtoja taikka
3) laiminlyö lääketieteellisestä tutkimuksesta annetun lain 5 §:n 4 momentissa säädetyn velvoitteen keskeyttää tutkimus, toteuttaa välittömästi tutkittavien suojelemiseksi tarvittavat varotoimenpiteet tai laiminlyö kyseisessä momentissa säädetyn ilmoitusvelvoitteen,
siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, lääketieteellistä tutkimusta koskevasta rikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Edellä 1 momentissa rangaistavaksi säädetystä menettelystä tuomitaan rangaistukseen se, jonka velvollisuuksien vastainen teko tai laiminlyönti on. Tätä arvioitaessa on otettava huomioon asianomaisen asema, hänen tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa laatu ja laajuus sekä muutenkin hänen osuutensa lainvastaisen tilan syntyyn ja jatkumiseen.
—-
4 b §
Korvaus covid-19-rokotevahingosta
Covid-19-rokotevahinko korvataan, jos vahingonkärsinyt on vahingon seurauksena:
1) ollut työkyvyttömänä yhtäjaksoisesti vähintään 14 päivää tai jos hänen ruumiintoimintonsa ovat muutoin olleet yhtäjaksoisesti heikentyneinä vähintään 14 päivää;
2) saanut pysyvän haitan tai sairauden; taikka
3) kuollut.
Korvauksen maksamiseen sovelletaan, mitä vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2, 2 a–2 d, 3, 4, 7 ja 8 §:ssä, 6 luvun 1 §:ssä sekä 7 luvun 3 §:ssä säädetään. Korvauksesta vähennetään korvaus, jonka hakija on saman vahingon johdosta saanut tai ilmeisesti on oikeutettu saamaan tämän lain 4 ja 5–15 §:n, muun lain tai vakuutuksen perusteella.
Covid-19-rokotevahingon korvaamiseen 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa sovelletaan, mitä 10 ja 11 §:ssä säädetään.
Korvausta on haettava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2022.
Enimmäiskorvaus covid-19-rokotevahingosta on neljä miljoonaa euroa kunkin vahingonkärsineen osalta.
Tämä laki tulee voimaan 26 päivänä huhtikuuta 2021. Sen 4 a ja 4 b § ovat voimassa 31 päivään joulukuuta 2022.
Lain 4 a ja 4 b §:ää sovelletaan niihin covid-19-rokotevahinkoihin, jotka ovat aiheutuneet aikaisintaan 1 päivänä tammikuuta 2021 annetusta rokotteesta ja joista on haettu korvausta tämän lain 4 a ja 4 b §:n voimassa ollessa.
HE 41/2021
HaVM 4/2021
EV 37/2021
Helsingissä 23.4.2021
Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö
Kuntaministeri Sirpa Paatero
Tarja-Leena Suckman:
Hei Eu Immateriaalilaki on ainakin 2000 -luvun alkupuolella kieltänyt tuottamasta ja markkinoimasta geenimanipuloituja tuotteita. Kaikki siihen liittyvää on rangaistavaa luvat maahantuoda käyttää myydä ja muille antaa ja määräyttää antaa. Se mitä niistä oikeusistuimissa pitäisi rikostuomioiden lisäksi korvata uhrille ovat mittavat.
Kansantuomioistuin 
Jätä kommentti